I can't hide from the voice that speaks inside of me

Se tunne kun et oo kirjottanu sun blogiin yli vuoteen ja satut vaan lukemaan sitä ja alat itkemään koska tajuat että mikään ei oo muuttunut. Kohtasin viime lauantaina ns. kuvitellun hylkäämisen ja en koe sen olleen yhtään lievempi kun nuorisokodin vaihto. Kun sulla on epävakaa persoonallsisuushäiriö ni siihen ei vaan totu ja se on ihan helvetin kamalaa. Tää henkilö joka tän tuntemuksen aiheutti tulee töihin 8,5 tunnin päästä. Sitku se kysyy että miten menee ni sanonko että joo itkin sun perääs 3 päivää koska et muistanu sanoa että et oo töissä koko päivää vaan tänne tulee sijainen vai sanonko sen normaalin "ihan jees" ? Luultavasti jälkimmäisen... Mutta tää kokemus saa vaan mut pelkäämään sitä että se lähtee mua pelottaa melkeen joka päivä että se päättää nyt hankkia lapsia tai muuttaa jonnekki kauas. Eikä se oo mitään semmosta no harmi että se nyt lähtee mutta onnea vaan, vaan se on sellasta paniikin omaista että josse lähtee ni mitä mulle käy ? Mitä mä teen ? Kuolenko mä siihen ? Pärjäänkö mä yksin ? Mä en halua olla yksin. Jos mulla ei olis epävakaata en kiintyis aina yhteen ihmiseen niin vahvasti että sen lähtö vaikuttaa siltä ku se kuolis. Mut jos noin tapahtuu vielä toisen kerran lupaan että kolmatta kertaa ei tule. Vedän mielummin ranteet auki ja kuolen ku kestän sitä. Se jäätävä paniikki, ahdistus ja pelko on niin kamalia että mä en kestä sitä. Rationaalisesti ajateltuna tiedän että se tulee 8 töihin mutta mun päässä jyskyttää koko ajan "Ei se oikeesti tuu takas" "Se hylkäs sut koska se vihaa sua" "Jos sä et ois tehny niin se ei ois lähteny" "Turha valittaa ku se on oma vikas että se lähti" "SE VIHAA SUA NIIKUN KAIKKI MUUTKIN"
Tekis mieli vaan valvoa koko yö ja mennä tonne keittiöön odottamaan tuskin muutenkaan saan unta. Tosin huomenna mulla on ruokavuoro jota vihaan. Viimeks se lähti kun olin tehny sen jos teen sen huomenna valmiiks 12 mennessä lähteekö se sillonkin ? En tiedä luultavassti ja tänne tulee taas sijainen. Ja mulle ei kerrottu vaan koska kaikki vihaa mua...

Just let me burn It's what I deserve God I've lied, am I lost in your eyes?

'

¨

Sossu soitti torstaina mun psyk.polille koska se on huolissaan... Sieltä soitettiin ja kerrottiin kaikki päivystyksien paikat jne. ja vielä se vitun kulunu lause "Muista sä et oo yksin" voikun se oiskin totta. Kaikki jotka on sanonu noin on näköjään hylänny mut. Se sattuu, varsinki ku yks niistä on ihminen jota mulla on tällä hetkellä ihan vitun kova ikävä. Mut näköjään mennyttä ei saa takaisin mielellään ottaisin sen takasin. Jos vaan saisin. Sillon kaikki oli paremmin. Nyt vaan mokaan koko ajan en osaa herätä ajoissa, en pääse mihinkään ajoissa, kaadoin vedet lattialle. En jaksa tehä mitään ja haluan vaan KUOLLA. Yksin on nimittäin tosi paska olla, kumpa maailmassa ois ees joku jolle kelpaisin.

Sillonku sulle sanotaan että "Sähän voit jo paljon paremmin" ja sä tiedät että se on valetta. Se vituttaa. Lopulta sä et enää välitä mistään ja tajuat et oot lähes kuollut henkisesti. Millään ei ole mitään väliä. Mikään ei kiinosta mikään ei ole enää mitään. Ainoastaan pari asiaa pitää sun henkisen puolen elossa. Ne on ne pari asiaa josta sä oikeesti tykkäät. Mulla ei taida olla muutakun jääkiekko ja pelit. En jaksa enää tehä mitään, oon vaan. Nukun joku 10-12 tuntia vuorokaudesta. Ei muuten mitään muttakun herää sillon ku aurinkolaskee se vituttaa eli joskus 14-15 aikaan. En jaksa enää oikeen, olen koko ajan yksin. Korkeintaan koirani kanssa viihdyn ja sukulaisten. Muuten en kestä ihmisiä. Monet on niin saakelin ärsyttäviä ja uusavuttomia. Millon tää tapahtu maailmalle ?

Lomailua sisältää myös juhannuksen ja raivoamista.

Tuossa 16. päevä käytiin Tallinnassa, siellä käytiin eka suhsilla ja sitten kaupoilla ostamassa jussijuomat + noi muffinssit, jotka oli vitun hyviä :P Sitte käytii lohileivällä ja tollasessa tivolissa pyörähtämässä että ei sen kummempaa tehty siellä. Ku päästiin takasin laivalle, mentiin loungee joka makso kympin per pää. Suosittelen kaikille jotka menee Viking XPRS:llä Tallinaan. Siellä saa syödä hedelmiä ja pikkuherkkuja niin paljoku haluaa ja vedellä erilaisia kahvejakin niin helvetin paljo ku jaksaa. No mutta siitä sitten palailtiin suomen kamaralle ja viettettiin hiljasta aikaa. Kunnes torstaina lähettii Riihisaloon, mummille. No siellä meni jussit ja muut ihan mukavasti mutta ainoa ongelma oli ukkini joka siis ei ole edes minulle sukua ja hänen toimintansa koiransa kanssa. Sille pitää kokoajan antaa makupaloja. Sitten kun on ruoka-aika se tuskin jaksaa syödä kun on syönyt jo koko päivän. No kun se ei syö ni pitää laittaa makupaloja sinne ruokaan että se syö. Perkele. Sitten nää lähti tallinnaan ja hoidettiin mutsin kanssa Patua ja kun he tulevat takasin ensimäinen asia minkä ukkini koiralle sanoo on "Onko sulla nälkä ?". Kun se koira istuu ja kattoo mitä ihminen tekee pöydän ääressä se ei tarkota että sillä on nälkä. Sillä vitun koiralla ei ole kokoajan nälkä se selviää kyllä vaikka 8 tuntia ilman ruokaa. Niinkuin selvisi maanantaina se sai aamulla ja illalla ruuan ja sen lisäks yhen purutikun eikä se kuollut. Se koira elää tolla tahdilla 5 vuotiaaksi nyt se on 2-3 vuotias. Että pistää vihaks.

No mutta muihin aiheisiin. Itse olen alkanut näkemään painajaisia koskien entistäsijoitus paikkaani aluksi ne liittyivät hoitajiin joista en liiemmin tykännyt, eikä ne niissä unissa kauheesti tykännyt musta. Tai sitten teipillä käsien ja suun sitominen ja takakonttiin heitto on rakkauden osoitus. No en siitä sen enempää välittänyt. Sitten seuraavana yönä taas painajaista, taaskin hoitajasta josta en ehkä niin hirveästi pitänyt. Tämä päätti sitten ampua minut väittelyn jälkeen. En kyllä tiedä oliko tuo sittenkään painajainen. Ja seuraavan yön unesta en ole satavarma mihin kategoriaan se kuuluu näin unta toisesta entisestä omahoitajastani, unessa oli tosi painostava olo. Tiesin vain jääväni yksin. Sen unen nähtyäni totesin että olen todellakin yksin. Ja se syö ihmistä. Vaikka vietän aikaa mutsini kanssa nyt kotona ja muuta niin silti mulla on yksinäinen olo. Se kalvaa.
Samalla Se kokoajan vielä jankuttaa "Nyt olet yksin, nyt kukaan ei suojele, voit tehdä itsellesi mitä vain eikä ketään kiinnosta !" Ja tietenkin uskon, en voi olla uskomatta totuutta.

Entäs nyt kun kyntänyt on peto pihamaan, polttanut tutuimman tien

Muutto tuli suoritettua tuossa 10. päivä. Nyt on aika tyhjä olo ei läheskään niin pahaolo enää. Ikävää poden, mutta ehkä sekin helpottuu loman aikana ja kun pääsee Lumossa taas käymään. Käteen sieltä jäi myös Happoradion uusin lätty. Levyllä on yksi biisi jonka omahoitajani mulle omisti tulevaisuutta varten ja kyseessä on levyn 6. biisi Kaunis ihminen.


Ja sattumaan taas
sun täytyisi luottaa.
Tapahtuu, mitä tapahtuu,
muista että oot kaunis ihminen.
Vielä, kasvaa puu juuret vahvistuu
taivaankantta päin kätes kurottaa.
Kyllä
usko niin tai vähitellen lakastut.

If you can lose it all then welcome to Broadway.

Perjantaina tehtiin lääkemuutoksia. Melkeen tuntuu ku yrittettäis saada mut jonkin näköseen tunnekoomaan ettei siirto järkyttäis niin paljoa. Seroquelia nyt aamussa, päivässä ja illassa.

Kello 8 50 mg (nostetaan 100mg)

Kello 15 50mg (nostetaan 100mg)

Kello 20 300mg 

Mutta se siirto itessään tuntuu jokapäivä paremmalta. Vaikkakin mua pelottaa se ihan helvetisti ja oon tosi huono hyvästeissä koska pelkään menetyksiä. Muutoksetkin on ihan helvetin kamalia. Toisaalta saisin enemmän vapauksia ehtisin olemaan kavereiden kanssa kun pääsisin lähemmäksi. Treeneihin ei menisi enää 1,5 tuntia ja elämä olisi muutenkin lähempänä. Vaikkakin Se jyllää edelleen päässäni ja käskee tehdä kaikkie tyhmää mutta samalla joku toinen käskee toisin ja Sen pyytämät asiat eivät toteudu.

Kesä ja kesäreenit

Kun sain eilen treenipäiväkirjan ja kesätreeni ohjelman käteen meinasi itku tulla. Mutta lopulta totesin että kannattais ens kautta varten vetää ittensä kuntoon. Oikeasti lähtökohtana tärkeintä ois lenkkeillä eli pyöräillä ja vetää mäki/porrasjuoksua. Varmaan pitäs tätä varten tehä blogi jotta muistaa treenata edes joskus :'D Ehkä mä selviän tästä kesäkaudesta ja vedän sen päätyyn asti. Sitten musta saattais olla enemmän hyötyä kun jaksaa kauemmin ja pystyy taistelemaan kunnolla.